Siima- ja solmusoppaa sunnuntain ratoksi

Tulipa tuossa kokeiltua hetken mielijohteesta Spiderwiren siiman kestävyyttä ja solmujen pitävyyttä. Kuitusiimoihinhan suositellaan lähes poikkeuksetta aina Palomar-solmua, ja sillä liipaisinkin pätkän siimaa kiinni jousivaa'an koukkuun. Toisen pään sidoin karabiinihakaan, kiepitin pari kertaa ympäri ja aloitin tasaisen vedon. Ensimmäisellä yrittämällä kävi selvästi ilmi se, että erittäin liukkaasti pinnoitettu Spiderwire EZ Braid luistaa Palomarilla hyvin helposti. Maksimivetolujuus ei ehtinyt kertaakaan ylittää 2-3 kilon lukemia, kun solmu antoi pätkän verran periksi ja luisti, lopulta luistaen kokonaan auki. Mitä ihmettä?

Melko kummallista, kun ajattelee että tämä on siis kaikkien kuitusiimavalmistajien suositussolmu. No, ensimmäinen ajatus tämän jälkeen oli suorittaa testin kakkososio, eli kokeilla miten vanha kunnon iät ja ajat monofiilisiimoissa käytetty Uni-solmu pitäisi kuitusiimassa. Kyseessähän on siis erittäin simppeli solmu (jota tosin toki Palomarkin mitä suurimmassa määrin on) joka on ns. ikuisesti kiristyvä, eli kiristyy aina kohti kiinnityskohdettaan. No, ehkä hiukan yllättäen Uni-solmu olikin testissä ihan täyttä rautaa, ei luistanut aavistustakaan vaan piti ja piti. Loppuun asti. Jousivaa'an asteikko oli 11:sta kiloon saakka, ja sinne asti päästiin kunnes asteikko loppui kesken ja jossain vaiheessa siima sai tarpeekseen ja katkesi keskeltä. Ei siis solmusta.

Melko hämmentävää kaiken kaikkiaan. Eikö Palomar olekaan paras solmu kuitusiimoille? Hieman tämä pistää sitä kyseenalaistamaan. Kokeilin vielä pikaliimalla vahvistettua Palomaria, ja se kyllä piti kuin tauti, kunnes siima katkesi jälleen keskeltä. Joten kyllähän se toimii, mutta vain kun luistaminen estetään pikaliiman kanssa. Ehkä jotkut muut siimat, jotka eivät ole niin liukkaita pinnotteeltaan, toimivat paremmin Palomarin kanssa. Mutta onpa perkeleen hyvä että tuli testattua tämä näin kuivaharjoitteluna! Olisi syönyt miestä melkoisesti menettää kala tai viehe, tai pahimmassa tapauksessa molemmat, luistavan solmun takia. Jatkossa siis käytän joko Uni-solmua, tai sitten vahvistan Palomarin pikaliimalla. Tai sitten vahvistan vainoharhaisena solmun kuin solmun pikaliimalla, tarvikepakista kun kätevä levitysharjalla varustetti pikaliimapullo valmiiksi löytyy.

Näistä parista testistä sai Rapalan halpis-jousivaaka tarpeekseen, ja hajosi. Joten uusi kalavaaka siirtyi ostoslistalle. Vähän ehkä harmittaa se, että asteikko ei riittänyt kertomaan todellista murtumislujuutta. Siima on 0,30mm, ja luvattu vetolujuus on 18,4kg, mitä siima ei varmastikaan oikeasti kestä, mutta arvioisin sen ehkä olevan jossain 14-15 kilon paikkeilla. Joka tapauksessa, pienet orastavat epäilykseni tuon siiman laadusta tuli nyt kumottua, sillä kovin tuntuu olevan vahvaa tavaraa tämä Spiderwiren EZ Braid. Kunhan vielä pääsee kokeilemaan sitä käytännössä, niin tiedetään sitten että onko se validia tavaraa vai joutuuko tässä vielä PowerPro-kaupoille.

Tuoreessa Erä-lehdessähän oli paksujen kuitusiimojen vertailu, ja melko hurjaa liioittelua oli vetolujuuksien ilmoittamisissa valmistajien toimesta. En sitten tiedä ketä tällainen vedätys palvelee, jos todelliset lukemat ovat niinkin huomattavasti alemmat kuin mitä tiettyjen merkkien osalta oli havaittavissa. Kautta linjan kuitenkin jokainen valmistaja liioittelee lukujaan jonkin verran. Aika kummalliselta kuulostaa, mutta näköjään näin näillä markkinoilla pelataan. Ja kuluttajan, eli tässä tapauksessa kalamiehen tahi -naisen, on tiedostettava tämä seikka ja sopeutettava käytössä olevat siimapaksuudet (joissa niissäkin on joillakin hämmentävää varianssia) sen mukaan, minkä todelliseksi vetolujuudeksi arvioi ja mikä omaan käyttöön on sopivinta.