Siima- ja solmusoppaa sunnuntain ratoksi

Tulipa tuossa kokeiltua hetken mielijohteesta Spiderwiren siiman kestävyyttä ja solmujen pitävyyttä. Kuitusiimoihinhan suositellaan lähes poikkeuksetta aina Palomar-solmua, ja sillä liipaisinkin pätkän siimaa kiinni jousivaa'an koukkuun. Toisen pään sidoin karabiinihakaan, kiepitin pari kertaa ympäri ja aloitin tasaisen vedon. Ensimmäisellä yrittämällä kävi selvästi ilmi se, että erittäin liukkaasti pinnoitettu Spiderwire EZ Braid luistaa Palomarilla hyvin helposti. Maksimivetolujuus ei ehtinyt kertaakaan ylittää 2-3 kilon lukemia, kun solmu antoi pätkän verran periksi ja luisti, lopulta luistaen kokonaan auki. Mitä ihmettä?

Melko kummallista, kun ajattelee että tämä on siis kaikkien kuitusiimavalmistajien suositussolmu. No, ensimmäinen ajatus tämän jälkeen oli suorittaa testin kakkososio, eli kokeilla miten vanha kunnon iät ja ajat monofiilisiimoissa käytetty Uni-solmu pitäisi kuitusiimassa. Kyseessähän on siis erittäin simppeli solmu (jota tosin toki Palomarkin mitä suurimmassa määrin on) joka on ns. ikuisesti kiristyvä, eli kiristyy aina kohti kiinnityskohdettaan. No, ehkä hiukan yllättäen Uni-solmu olikin testissä ihan täyttä rautaa, ei luistanut aavistustakaan vaan piti ja piti. Loppuun asti. Jousivaa'an asteikko oli 11:sta kiloon saakka, ja sinne asti päästiin kunnes asteikko loppui kesken ja jossain vaiheessa siima sai tarpeekseen ja katkesi keskeltä. Ei siis solmusta.

Melko hämmentävää kaiken kaikkiaan. Eikö Palomar olekaan paras solmu kuitusiimoille? Hieman tämä pistää sitä kyseenalaistamaan. Kokeilin vielä pikaliimalla vahvistettua Palomaria, ja se kyllä piti kuin tauti, kunnes siima katkesi jälleen keskeltä. Joten kyllähän se toimii, mutta vain kun luistaminen estetään pikaliiman kanssa. Ehkä jotkut muut siimat, jotka eivät ole niin liukkaita pinnotteeltaan, toimivat paremmin Palomarin kanssa. Mutta onpa perkeleen hyvä että tuli testattua tämä näin kuivaharjoitteluna! Olisi syönyt miestä melkoisesti menettää kala tai viehe, tai pahimmassa tapauksessa molemmat, luistavan solmun takia. Jatkossa siis käytän joko Uni-solmua, tai sitten vahvistan Palomarin pikaliimalla. Tai sitten vahvistan vainoharhaisena solmun kuin solmun pikaliimalla, tarvikepakista kun kätevä levitysharjalla varustetti pikaliimapullo valmiiksi löytyy.

Näistä parista testistä sai Rapalan halpis-jousivaaka tarpeekseen, ja hajosi. Joten uusi kalavaaka siirtyi ostoslistalle. Vähän ehkä harmittaa se, että asteikko ei riittänyt kertomaan todellista murtumislujuutta. Siima on 0,30mm, ja luvattu vetolujuus on 18,4kg, mitä siima ei varmastikaan oikeasti kestä, mutta arvioisin sen ehkä olevan jossain 14-15 kilon paikkeilla. Joka tapauksessa, pienet orastavat epäilykseni tuon siiman laadusta tuli nyt kumottua, sillä kovin tuntuu olevan vahvaa tavaraa tämä Spiderwiren EZ Braid. Kunhan vielä pääsee kokeilemaan sitä käytännössä, niin tiedetään sitten että onko se validia tavaraa vai joutuuko tässä vielä PowerPro-kaupoille.

Tuoreessa Erä-lehdessähän oli paksujen kuitusiimojen vertailu, ja melko hurjaa liioittelua oli vetolujuuksien ilmoittamisissa valmistajien toimesta. En sitten tiedä ketä tällainen vedätys palvelee, jos todelliset lukemat ovat niinkin huomattavasti alemmat kuin mitä tiettyjen merkkien osalta oli havaittavissa. Kautta linjan kuitenkin jokainen valmistaja liioittelee lukujaan jonkin verran. Aika kummalliselta kuulostaa, mutta näköjään näin näillä markkinoilla pelataan. Ja kuluttajan, eli tässä tapauksessa kalamiehen tahi -naisen, on tiedostettava tämä seikka ja sopeutettava käytössä olevat siimapaksuudet (joissa niissäkin on joillakin hämmentävää varianssia) sen mukaan, minkä todelliseksi vetolujuudeksi arvioi ja mikä omaan käyttöön on sopivinta.

Viimeiset alennusmyynnit, vol. 2

Rupesi kaduttamaan se, että Prisman alennuskoriin jäi muutamia loistokapuloita mukavaan hintaan. Niinpä sinne piti rynniä takaisin tänään. Ostinpa sitten vielä kaksi 12-senttistä Nils Masterin Invincibleä, ja kaksi saman mallin 8-senttistä pikkupötkälettä. Sitten vielä yksi pikku-Zalt, ja Stormin Jr. ThunderStick, niin mieli oli hyvä. Laatukamaa pakin uumeniin halpaan hintaan. Lauantain kauppareissuilla sitten kotiutui vielä Patriotin iso vieherasia (jigilajitelmani vaivihkaa kasvoi medium-kokoisesta rasiasta ulos), Paravanin painosyvääjä ja yksi 11-senttinen Jesse. Ja pari pussia Waken kalajigejä. Vähän taas lähti heräteostosten puolelle tämä päivä..

Vähän himoittaisi ostaa joku kevyt setti jigihommiin. Minulla on melko järeät välineet, ja vähän epäilyttää se, miten noilla saa jigihommiin tuntumaa. Käpistelin vähän Honkkarissa muutamia vapoja, mutta katsotaan nyt mitä tässä keksii. Täytyy ainakin kokeilla sitä tuntuman saamista, ja jos se ihan kateissa on niin sitten voisi jonkun suht edullisen perushyvän UL-setin kotiuttaa.

Viimeiset alennusmyynnit

Hieman yllättäen törmäsin Prismassa alennuskoriin, jossa oli yhtä sun toista mielenkiinntoista. Kun prismalaiset laittelivat kalastusosastoa kesäkuntoon, niin poistokoriin siirreltiin erinäistä härpäkettä. Päädyin sitten ostamaan kaksi Zaltia, niitä pienempiä sisävesikokoja kelluvana. Uppoavia ei valitettavasti ollut, mutta nuo sai niin pirun halvalla että ihan nauratti. Samaten ostin yhden 12-senttisen Nils Master Invinciblen kuudella eurolla, mikä on Nilsusta aika hyvä hinta - alle puolet normihinnasta. Lisäksi pari Stormin mukavan näköistä 12-senttistä ThunderStickiä tuli ostettua siinä rytäkässä.

Lähdin sitten myös hommaamaan sitä kauan suunniteltua titaaniperuketta, ja samallahan sitten tarttui pari heräteostosta mukaan, kuinkas muutenkaan. Kaksi pussia Waken 3,5-tuumaisia kalajigejä ja 300-metrisen rullan Sufixin fluorikeltaista Elite-monofiilisiimaa. Niin, ja sen tapsin, eli 30-senttisen Patriotin titaaniperukkeen, jolla veto/murtumislujuus on 45 kiloa. On ihan fantastisen oloinen tapsi kyllä kieltämättä, todella jännää matskua tuo titaani kun tapsilla ei ole minkäänlaista muistia. Se on vahva ja joustava, mutta vaikka sen minkälaisille mutkille vääntelee, niin heti kun päästää irti, palaa peruke hetkessä täysin suoraan, alkuperäiseen muotoonsa. Kaikin puolin ihan mahdottoman lujaa tekoa oleva peruke tuo kaikilta osin on, aina lukkoa ja leikaria myöten. Mutta niin tietysti täytyy ollakin, jos yksi perhanan tapsi maksaa lähemmäs 7 euroa. Karmii pelkkä ajatuskin pahimmasta mahdollisesta kauhuskenaariosta, jossa siima napsahtaisi poikki ja veisi komeassa kaaressa syvyyksii seitsemän euron tapsin ja viidentoista euron vieheen...

Pilkkihommia ja kevään fiilistelyä

Pääsiäinen tuli vietettyä mökkeillen, ja parina aamuna tuli lähdettyä pilkille. Jäät olivat jo hitusen arveluttavat, mutta läheisellä lahdella kantoivat vielä riittävästi. Ahventa oli liikkeellä, ja varsinkin ensimmäisenä päivänä hurjalla syönnillä. Parissa aamupäivässä pannukarkeaa appuraa nousi aika lailla kiitettävästi, joten herraskaiset eväät olivat tosiasia. Pikku pyöräytys ruisjauhoissa ja voin kera pannulle - eipä siitä paljon ruoka parane. Me like!

Tosiasia alkaa olla se, että tämäkin talvi on päättymäisillään. Taas kerran kesä voittaa, ja kovan talven jälkeen se kyllä tuo hymyn kasvoille. Parin viikon lomaani on noin kuukauden verran aikaa, ja tuskin maltan odottaa avovesikauden avausta. Pitkän syksyn ja talven aikana on vehkeitä viritelty, uusia ostettu, koukkuja ja puukkoja teroiteltu, suunnitelmia pähkäilty ja kaikki mahdolliset ja mahdottomat kalastusohjelmat katsottu digiboksin uumenista sataan kertaan; loputtomat Kalareissut, Eräkuksat, Erätulet ja Kenraali Panchot poikineen on väijytty niin puhkikuluneiksi että osaan joka jakson varmaan jo ulkoa. Hulluilla on halvat huvit, mutta näin pahaksi äityneellä tapauksella ne ovat jo ilmaisia.

Vielä kun tässä sen kuukauden verran jaksaisi paiskoa hommia, niin sitten pääsee vihdoinkin vesille! Onpa se odottavan aika taas kerran ollut aivan helevetin pitkä! Nyt vaan leuka rintaan ja kohti uusia vastoinkäymisiä, toukokuun loppua odotellessa....