Tulipa vetäistyä ennen lomaa vappuviikonlopun mittainen harjoitusreissu mökille, ja siinä samassa rytäkässä saatiin avovesikausi avattua. Jäät olivat lähteneet keskiviikkona, ja lauantaina pääsin kalahommiin. Uusi vapa ja kela ovat kerta kaikkiaan aivan loistavat! Siimakin vaikuttaa ihan ok:lta, pitkäheittoista ja suht vahvan oloista, joskin vieläkin ottaa pattiin kun jossain vaiheessa sattui pieni heittojumi kun siiman päässä oli 25-grammainen Strike Pro:n sini-hopeainen Baby Buster, ja NAPS! Katselin voimattomana kun viehe ja kuuden euron titaanitapsi jatkoivat matkaansa kohti loppusijoituskohdettaan, järven pohjaa. Voi perkele.
Siinähän sitä sitten ihmeteltiin. Lähemmäs parikymmentä euroa järven pohjassa, vaan minkäs teet. Eniten ehkä ketutti se, että vain muutamaa heittoa aiemmin olin nakellut kelluvaa Zaltia. Ei voinut sitten se heittojumi silloin sattua, eipä perkeles tietenkään... Uppoava viehe kun saatiin nokalle, niin parinkymmenen heiton päästä napsahti. No, tappioita tulee joka kausi, ketuttaa vaan kun meni noin makea viehe matkassa. Olen todella vakuuttunut tuosta Baby Busterin uinnista, pelkällä katkokelauksellakin syntyy tajuttoman makean näköistä kyljenkääntöä ja liukua, pakko varmaan ostaa tuollainen sinihopeainen Busa uudestaan kun epäilen sen olevan ottiväri. Huomasin myös, että Babyihin on tullut noita ns. Wolfpack-värejä, joten voisi ehkä kesän mittaan käydä Wobblerissa katselemassa mitä on tarjolla
Oli muuten kyllä kyllä ensimmäinen ja viimeinen titaanitapsi jonka ostin tämä Patriotin jyhkeä patukka, ei ole kyllä tällä pojalla vaan varaa moisia hassata vielä bonuksena uisteen lisäksi jos siima katkeaa. Se uiste jo korpeaa niin saatanasti, ja sitten vielä se perkeleen titaaniperuke! On vähän epäselvää, katkesiko siima solmusta vai keskeltä. Solmua kyllä luulen, ei vain kestänyt pientä jumitusta. Olin laittanut siihen unisolmun ja vahvistanut sen pikaliimalla. Sitäkin mietin, että olisiko se Palomar sitten kestänyt, kun siinä kuitenkin siima menee tapsin holkista silmukkana, eli toisin sanoen kaksinkerroin. Täytyy varmaan vaihtaa Palomariin kuitenkin, en saa tältä epäilykseltäni muuten rauhaa. Vähän olen kuitenkin vielä epäilevällä kannalla tuon Spiderwiren suhteen, mutta katsellaan nyt. Kerran jouduin purkamaan siimaa muutamia kymmeniä metrejä, kun kelalle oli päässyt löysää siimaa ja se alkoi tehdä pussia puolalle. Vähän erilaistahan tuon punotun siiman kanssa pelaaminen on kuin monofiilin, kun saa ihan eri lailla olla tarkkana ettei tule löysiä heiton loppuvaiheessa ja että heittojumeja ei syntyisi. Reenataan, reenataan, ja katsotaan sitten onko tuo siima kelpo kamaa.
Ja niin, ne kalat. Viikonlopun mittaan kävi aika selkeästi ilmi, että liian aikaisin oltiin liikkeellä. Jäät olivat olleet poissa vasta pari päivää, ja hauki oli vielä kudulla. Kävin nakkelemassa luodolla jigejäkin, mutta taisi ahvenellakin olla muut kuviot mielessä. Eipä siinä mitään, parin viikon päästä loma alkaa, ja sitten on varmaankin luupää laiha ja perkeleen nälkäinen, joten uskoisin että kalaonni kääntyy.
maanantai 3. toukokuuta 2010
sunnuntai 18. huhtikuuta 2010
Siima- ja solmusoppaa sunnuntain ratoksi
Tulipa tuossa kokeiltua hetken mielijohteesta Spiderwiren siiman kestävyyttä ja solmujen pitävyyttä. Kuitusiimoihinhan suositellaan lähes poikkeuksetta aina Palomar-solmua, ja sillä liipaisinkin pätkän siimaa kiinni jousivaa'an koukkuun. Toisen pään sidoin karabiinihakaan, kiepitin pari kertaa ympäri ja aloitin tasaisen vedon. Ensimmäisellä yrittämällä kävi selvästi ilmi se, että erittäin liukkaasti pinnoitettu Spiderwire EZ Braid luistaa Palomarilla hyvin helposti. Maksimivetolujuus ei ehtinyt kertaakaan ylittää 2-3 kilon lukemia, kun solmu antoi pätkän verran periksi ja luisti, lopulta luistaen kokonaan auki. Mitä ihmettä?
Melko kummallista, kun ajattelee että tämä on siis kaikkien kuitusiimavalmistajien suositussolmu. No, ensimmäinen ajatus tämän jälkeen oli suorittaa testin kakkososio, eli kokeilla miten vanha kunnon iät ja ajat monofiilisiimoissa käytetty Uni-solmu pitäisi kuitusiimassa. Kyseessähän on siis erittäin simppeli solmu (jota tosin toki Palomarkin mitä suurimmassa määrin on) joka on ns. ikuisesti kiristyvä, eli kiristyy aina kohti kiinnityskohdettaan. No, ehkä hiukan yllättäen Uni-solmu olikin testissä ihan täyttä rautaa, ei luistanut aavistustakaan vaan piti ja piti. Loppuun asti. Jousivaa'an asteikko oli 11:sta kiloon saakka, ja sinne asti päästiin kunnes asteikko loppui kesken ja jossain vaiheessa siima sai tarpeekseen ja katkesi keskeltä. Ei siis solmusta.
Melko hämmentävää kaiken kaikkiaan. Eikö Palomar olekaan paras solmu kuitusiimoille? Hieman tämä pistää sitä kyseenalaistamaan. Kokeilin vielä pikaliimalla vahvistettua Palomaria, ja se kyllä piti kuin tauti, kunnes siima katkesi jälleen keskeltä. Joten kyllähän se toimii, mutta vain kun luistaminen estetään pikaliiman kanssa. Ehkä jotkut muut siimat, jotka eivät ole niin liukkaita pinnotteeltaan, toimivat paremmin Palomarin kanssa. Mutta onpa perkeleen hyvä että tuli testattua tämä näin kuivaharjoitteluna! Olisi syönyt miestä melkoisesti menettää kala tai viehe, tai pahimmassa tapauksessa molemmat, luistavan solmun takia. Jatkossa siis käytän joko Uni-solmua, tai sitten vahvistan Palomarin pikaliimalla. Tai sitten vahvistan vainoharhaisena solmun kuin solmun pikaliimalla, tarvikepakista kun kätevä levitysharjalla varustetti pikaliimapullo valmiiksi löytyy.
Näistä parista testistä sai Rapalan halpis-jousivaaka tarpeekseen, ja hajosi. Joten uusi kalavaaka siirtyi ostoslistalle. Vähän ehkä harmittaa se, että asteikko ei riittänyt kertomaan todellista murtumislujuutta. Siima on 0,30mm, ja luvattu vetolujuus on 18,4kg, mitä siima ei varmastikaan oikeasti kestä, mutta arvioisin sen ehkä olevan jossain 14-15 kilon paikkeilla. Joka tapauksessa, pienet orastavat epäilykseni tuon siiman laadusta tuli nyt kumottua, sillä kovin tuntuu olevan vahvaa tavaraa tämä Spiderwiren EZ Braid. Kunhan vielä pääsee kokeilemaan sitä käytännössä, niin tiedetään sitten että onko se validia tavaraa vai joutuuko tässä vielä PowerPro-kaupoille.
Tuoreessa Erä-lehdessähän oli paksujen kuitusiimojen vertailu, ja melko hurjaa liioittelua oli vetolujuuksien ilmoittamisissa valmistajien toimesta. En sitten tiedä ketä tällainen vedätys palvelee, jos todelliset lukemat ovat niinkin huomattavasti alemmat kuin mitä tiettyjen merkkien osalta oli havaittavissa. Kautta linjan kuitenkin jokainen valmistaja liioittelee lukujaan jonkin verran. Aika kummalliselta kuulostaa, mutta näköjään näin näillä markkinoilla pelataan. Ja kuluttajan, eli tässä tapauksessa kalamiehen tahi -naisen, on tiedostettava tämä seikka ja sopeutettava käytössä olevat siimapaksuudet (joissa niissäkin on joillakin hämmentävää varianssia) sen mukaan, minkä todelliseksi vetolujuudeksi arvioi ja mikä omaan käyttöön on sopivinta.
Melko kummallista, kun ajattelee että tämä on siis kaikkien kuitusiimavalmistajien suositussolmu. No, ensimmäinen ajatus tämän jälkeen oli suorittaa testin kakkososio, eli kokeilla miten vanha kunnon iät ja ajat monofiilisiimoissa käytetty Uni-solmu pitäisi kuitusiimassa. Kyseessähän on siis erittäin simppeli solmu (jota tosin toki Palomarkin mitä suurimmassa määrin on) joka on ns. ikuisesti kiristyvä, eli kiristyy aina kohti kiinnityskohdettaan. No, ehkä hiukan yllättäen Uni-solmu olikin testissä ihan täyttä rautaa, ei luistanut aavistustakaan vaan piti ja piti. Loppuun asti. Jousivaa'an asteikko oli 11:sta kiloon saakka, ja sinne asti päästiin kunnes asteikko loppui kesken ja jossain vaiheessa siima sai tarpeekseen ja katkesi keskeltä. Ei siis solmusta.
Melko hämmentävää kaiken kaikkiaan. Eikö Palomar olekaan paras solmu kuitusiimoille? Hieman tämä pistää sitä kyseenalaistamaan. Kokeilin vielä pikaliimalla vahvistettua Palomaria, ja se kyllä piti kuin tauti, kunnes siima katkesi jälleen keskeltä. Joten kyllähän se toimii, mutta vain kun luistaminen estetään pikaliiman kanssa. Ehkä jotkut muut siimat, jotka eivät ole niin liukkaita pinnotteeltaan, toimivat paremmin Palomarin kanssa. Mutta onpa perkeleen hyvä että tuli testattua tämä näin kuivaharjoitteluna! Olisi syönyt miestä melkoisesti menettää kala tai viehe, tai pahimmassa tapauksessa molemmat, luistavan solmun takia. Jatkossa siis käytän joko Uni-solmua, tai sitten vahvistan Palomarin pikaliimalla. Tai sitten vahvistan vainoharhaisena solmun kuin solmun pikaliimalla, tarvikepakista kun kätevä levitysharjalla varustetti pikaliimapullo valmiiksi löytyy.
Näistä parista testistä sai Rapalan halpis-jousivaaka tarpeekseen, ja hajosi. Joten uusi kalavaaka siirtyi ostoslistalle. Vähän ehkä harmittaa se, että asteikko ei riittänyt kertomaan todellista murtumislujuutta. Siima on 0,30mm, ja luvattu vetolujuus on 18,4kg, mitä siima ei varmastikaan oikeasti kestä, mutta arvioisin sen ehkä olevan jossain 14-15 kilon paikkeilla. Joka tapauksessa, pienet orastavat epäilykseni tuon siiman laadusta tuli nyt kumottua, sillä kovin tuntuu olevan vahvaa tavaraa tämä Spiderwiren EZ Braid. Kunhan vielä pääsee kokeilemaan sitä käytännössä, niin tiedetään sitten että onko se validia tavaraa vai joutuuko tässä vielä PowerPro-kaupoille.
Tuoreessa Erä-lehdessähän oli paksujen kuitusiimojen vertailu, ja melko hurjaa liioittelua oli vetolujuuksien ilmoittamisissa valmistajien toimesta. En sitten tiedä ketä tällainen vedätys palvelee, jos todelliset lukemat ovat niinkin huomattavasti alemmat kuin mitä tiettyjen merkkien osalta oli havaittavissa. Kautta linjan kuitenkin jokainen valmistaja liioittelee lukujaan jonkin verran. Aika kummalliselta kuulostaa, mutta näköjään näin näillä markkinoilla pelataan. Ja kuluttajan, eli tässä tapauksessa kalamiehen tahi -naisen, on tiedostettava tämä seikka ja sopeutettava käytössä olevat siimapaksuudet (joissa niissäkin on joillakin hämmentävää varianssia) sen mukaan, minkä todelliseksi vetolujuudeksi arvioi ja mikä omaan käyttöön on sopivinta.
lauantai 17. huhtikuuta 2010
Viimeiset alennusmyynnit, vol. 2
Rupesi kaduttamaan se, että Prisman alennuskoriin jäi muutamia loistokapuloita mukavaan hintaan. Niinpä sinne piti rynniä takaisin tänään. Ostinpa sitten vielä kaksi 12-senttistä Nils Masterin Invincibleä, ja kaksi saman mallin 8-senttistä pikkupötkälettä. Sitten vielä yksi pikku-Zalt, ja Stormin Jr. ThunderStick, niin mieli oli hyvä. Laatukamaa pakin uumeniin halpaan hintaan. Lauantain kauppareissuilla sitten kotiutui vielä Patriotin iso vieherasia (jigilajitelmani vaivihkaa kasvoi medium-kokoisesta rasiasta ulos), Paravanin painosyvääjä ja yksi 11-senttinen Jesse. Ja pari pussia Waken kalajigejä. Vähän taas lähti heräteostosten puolelle tämä päivä..
Vähän himoittaisi ostaa joku kevyt setti jigihommiin. Minulla on melko järeät välineet, ja vähän epäilyttää se, miten noilla saa jigihommiin tuntumaa. Käpistelin vähän Honkkarissa muutamia vapoja, mutta katsotaan nyt mitä tässä keksii. Täytyy ainakin kokeilla sitä tuntuman saamista, ja jos se ihan kateissa on niin sitten voisi jonkun suht edullisen perushyvän UL-setin kotiuttaa.
Vähän himoittaisi ostaa joku kevyt setti jigihommiin. Minulla on melko järeät välineet, ja vähän epäilyttää se, miten noilla saa jigihommiin tuntumaa. Käpistelin vähän Honkkarissa muutamia vapoja, mutta katsotaan nyt mitä tässä keksii. Täytyy ainakin kokeilla sitä tuntuman saamista, ja jos se ihan kateissa on niin sitten voisi jonkun suht edullisen perushyvän UL-setin kotiuttaa.
torstai 15. huhtikuuta 2010
Viimeiset alennusmyynnit
Hieman yllättäen törmäsin Prismassa alennuskoriin, jossa oli yhtä sun toista mielenkiinntoista. Kun prismalaiset laittelivat kalastusosastoa kesäkuntoon, niin poistokoriin siirreltiin erinäistä härpäkettä. Päädyin sitten ostamaan kaksi Zaltia, niitä pienempiä sisävesikokoja kelluvana. Uppoavia ei valitettavasti ollut, mutta nuo sai niin pirun halvalla että ihan nauratti. Samaten ostin yhden 12-senttisen Nils Master Invinciblen kuudella eurolla, mikä on Nilsusta aika hyvä hinta - alle puolet normihinnasta. Lisäksi pari Stormin mukavan näköistä 12-senttistä ThunderStickiä tuli ostettua siinä rytäkässä.
Lähdin sitten myös hommaamaan sitä kauan suunniteltua titaaniperuketta, ja samallahan sitten tarttui pari heräteostosta mukaan, kuinkas muutenkaan. Kaksi pussia Waken 3,5-tuumaisia kalajigejä ja 300-metrisen rullan Sufixin fluorikeltaista Elite-monofiilisiimaa. Niin, ja sen tapsin, eli 30-senttisen Patriotin titaaniperukkeen, jolla veto/murtumislujuus on 45 kiloa. On ihan fantastisen oloinen tapsi kyllä kieltämättä, todella jännää matskua tuo titaani kun tapsilla ei ole minkäänlaista muistia. Se on vahva ja joustava, mutta vaikka sen minkälaisille mutkille vääntelee, niin heti kun päästää irti, palaa peruke hetkessä täysin suoraan, alkuperäiseen muotoonsa. Kaikin puolin ihan mahdottoman lujaa tekoa oleva peruke tuo kaikilta osin on, aina lukkoa ja leikaria myöten. Mutta niin tietysti täytyy ollakin, jos yksi perhanan tapsi maksaa lähemmäs 7 euroa. Karmii pelkkä ajatuskin pahimmasta mahdollisesta kauhuskenaariosta, jossa siima napsahtaisi poikki ja veisi komeassa kaaressa syvyyksii seitsemän euron tapsin ja viidentoista euron vieheen...
Lähdin sitten myös hommaamaan sitä kauan suunniteltua titaaniperuketta, ja samallahan sitten tarttui pari heräteostosta mukaan, kuinkas muutenkaan. Kaksi pussia Waken 3,5-tuumaisia kalajigejä ja 300-metrisen rullan Sufixin fluorikeltaista Elite-monofiilisiimaa. Niin, ja sen tapsin, eli 30-senttisen Patriotin titaaniperukkeen, jolla veto/murtumislujuus on 45 kiloa. On ihan fantastisen oloinen tapsi kyllä kieltämättä, todella jännää matskua tuo titaani kun tapsilla ei ole minkäänlaista muistia. Se on vahva ja joustava, mutta vaikka sen minkälaisille mutkille vääntelee, niin heti kun päästää irti, palaa peruke hetkessä täysin suoraan, alkuperäiseen muotoonsa. Kaikin puolin ihan mahdottoman lujaa tekoa oleva peruke tuo kaikilta osin on, aina lukkoa ja leikaria myöten. Mutta niin tietysti täytyy ollakin, jos yksi perhanan tapsi maksaa lähemmäs 7 euroa. Karmii pelkkä ajatuskin pahimmasta mahdollisesta kauhuskenaariosta, jossa siima napsahtaisi poikki ja veisi komeassa kaaressa syvyyksii seitsemän euron tapsin ja viidentoista euron vieheen...
sunnuntai 11. huhtikuuta 2010
Pilkkihommia ja kevään fiilistelyä
Pääsiäinen tuli vietettyä mökkeillen, ja parina aamuna tuli lähdettyä pilkille. Jäät olivat jo hitusen arveluttavat, mutta läheisellä lahdella kantoivat vielä riittävästi. Ahventa oli liikkeellä, ja varsinkin ensimmäisenä päivänä hurjalla syönnillä. Parissa aamupäivässä pannukarkeaa appuraa nousi aika lailla kiitettävästi, joten herraskaiset eväät olivat tosiasia. Pikku pyöräytys ruisjauhoissa ja voin kera pannulle - eipä siitä paljon ruoka parane. Me like!
Tosiasia alkaa olla se, että tämäkin talvi on päättymäisillään. Taas kerran kesä voittaa, ja kovan talven jälkeen se kyllä tuo hymyn kasvoille. Parin viikon lomaani on noin kuukauden verran aikaa, ja tuskin maltan odottaa avovesikauden avausta. Pitkän syksyn ja talven aikana on vehkeitä viritelty, uusia ostettu, koukkuja ja puukkoja teroiteltu, suunnitelmia pähkäilty ja kaikki mahdolliset ja mahdottomat kalastusohjelmat katsottu digiboksin uumenista sataan kertaan; loputtomat Kalareissut, Eräkuksat, Erätulet ja Kenraali Panchot poikineen on väijytty niin puhkikuluneiksi että osaan joka jakson varmaan jo ulkoa. Hulluilla on halvat huvit, mutta näin pahaksi äityneellä tapauksella ne ovat jo ilmaisia.
Vielä kun tässä sen kuukauden verran jaksaisi paiskoa hommia, niin sitten pääsee vihdoinkin vesille! Onpa se odottavan aika taas kerran ollut aivan helevetin pitkä! Nyt vaan leuka rintaan ja kohti uusia vastoinkäymisiä, toukokuun loppua odotellessa....
Tosiasia alkaa olla se, että tämäkin talvi on päättymäisillään. Taas kerran kesä voittaa, ja kovan talven jälkeen se kyllä tuo hymyn kasvoille. Parin viikon lomaani on noin kuukauden verran aikaa, ja tuskin maltan odottaa avovesikauden avausta. Pitkän syksyn ja talven aikana on vehkeitä viritelty, uusia ostettu, koukkuja ja puukkoja teroiteltu, suunnitelmia pähkäilty ja kaikki mahdolliset ja mahdottomat kalastusohjelmat katsottu digiboksin uumenista sataan kertaan; loputtomat Kalareissut, Eräkuksat, Erätulet ja Kenraali Panchot poikineen on väijytty niin puhkikuluneiksi että osaan joka jakson varmaan jo ulkoa. Hulluilla on halvat huvit, mutta näin pahaksi äityneellä tapauksella ne ovat jo ilmaisia.
Vielä kun tässä sen kuukauden verran jaksaisi paiskoa hommia, niin sitten pääsee vihdoinkin vesille! Onpa se odottavan aika taas kerran ollut aivan helevetin pitkä! Nyt vaan leuka rintaan ja kohti uusia vastoinkäymisiä, toukokuun loppua odotellessa....
tiistai 23. maaliskuuta 2010
Busteria postiluukun täydeltä
Taisinkin viimeksi mainita että olin tilannut pari Strike Pro:n Baby Busteria lisää. No niin, lähettivätpä perkeleet sieltä nettikaupasta sitten yhden väärän värisen Beibin. Ensin sai niitä odotella hyvän tovin, ja sitten kun paketti viimein luukusta kolahti, niin sen sijaan että olisin saanut tilaamani C202-Hot Pike-värin, niin perille tulikin C196, eli Baby Pike. No, en minä jaksa tuota ruveta palauttelemaan kuitenkaan, jäi vain jotenkin tästä nimeltä mainitsemattomasta nettikaupasta muutoinkin kuin tämän värisekoilun osalta aika epäluotettava fiilis.. joten jatkossa tuskin tämän kaupan palveluita käytän.
Niin tai näin, onneksi se toinen tuolta tilattu vauva-Busse olikin sitten ihan oikeaa mallia, eli 114E, Blue Chrome. Ihan helvetin hyvännäköinen pikkupatukka, niin kuin ovat oikeastaan nuo kaikki. Ja pirun hyvät Ownerin kemiallisesti teroitetut koukut. Hyvin harvassa uisteessa on defaulttina kovinkaan häävit koukut, mutta Baby Bustereissa asia on erittäinkin hyvin mallillaan.
Tässä taannoin muuten jotenkin heräsin tajuamaan myös sen, että onhan sitä perkele Strike Pro:lla olemassa myös Buster Jerk II, eli se 12-senttinen ja 37-grammainen kapula! Perkeles, sitähän nyt heittelee minun haukikepilläni ihan ilokseen! En ollut jotenkin ymmärtänyt sen olemassaoloa, luulin että on olemassa vain se alkuperäinen 15-senttinen/75-grammainen pötkäle. Ja kun sitten vielä Mekarolla oli noista kakkos-Bustereista ihan mukavat alennukset, niin pitihän sieltä sitten kaksi putikkaa tilata. Värikartta noissa oli aika rajallinen, mutta sain tänään kotiutettua nettikeskusteluissa jo melko legendaarisen maineen saaneen C41:sen, eli Skitmörtenin, eli siis paskasärjen, ja sitten vähän pienemmän maineen omaavan, mutta oikein nätin näköisen C76:den, eli Natural Perch-raitapuseron.
Olen tässä pitkin talvea naureskellut partaani eri nettifoorumien Buster-harrastajien intoa, joka tiettyjen kalamiesten osalta on ihan pelkkää keräilyä, ja hetkittäin on vähän kyseenalaista päätyvätkö nämä jerkit ikinä edes veteen. Mutta jotenkin sellainen pikkuinen kuume tässä on tarttunut itsellekin, vaikka tässä nyt on jo pienempää Busaa enemmän kuin riittävästi niin huomaan ajattelevani, että ehkä vielä tuo väri... ja sitten vielä tuo toinen... Ainakin C47 Thunderbird ja Orange Tiger olisivat sellaisia mitkä ajattelin vielä käydä Wobblerista hakemassa, ennen kuin toukokuinen mökkilomani koittaa. Ja tämän kauden päätavoitteena kun alunperin piti olla ottaa jigihommat haltuun! No, niin tämä jerkkitouhun kevyempi äärilaita kiilasi tähän hyvin vahvasti mukaan, ja eipä siinä mitään. Varmasti ehditään kyllä uittaa sekä jigiä että jerkkiä tällä kaudella ihan tarpeeksi. Ensin mainitulla koitetaan vokotella appuraa ja kuhaa, ja sitten kosiskellaan jänkäkoiraa noilla länsinaapurin kehittelemillä murkuloilla.
Pari sanaa muista välineistä. Nimittäin nyt kun on alkanut tulla tuota "raskaampaa sarjaa" (minun välineisiini suhteuttaen) mukaan uistinpakkiin, on alkanut mietityttää perukeosasto. Siiman suhteen ei ole huolta, Spiderwireni on 0,30mm / 18,7kg vetolujuudella, mutta tapsien, ja etenkin lukkojen kestävyys mietityttää. Tällä hetkellä minulla on paria eri tapsia varastossa, 30-senttisiä Patrioteja ja samanpituisia Kuusamon vaijeriperukkeita. Molemmat ovat ihan jytyä tavaraa, mutta nuo viehelukkojen kestävyydet mietityttävät. Etenkin noissa kuusamolaisissa nuo lukot arveluttavat minua, että siinä vaiheessa kun tuollainen 37-grammainen patukka lyödään siihen kiinni ja aletaan nakkelemaan, niin pysyvätkö ne kiinni? Tai varsinkin sitten kun se syvyyksien limaniska jysäyttää sen kalikan suuhunsa?
No, niinpä ostoslistalle on nyt ilmaantunut perukkeita. Titaani kiinnostaa, eniten siksi että noissa järeissä titaanitapseissa tuntuu olevan myös saman mittakaavan leikarit ja lukot. Patriotin titaaniperukkeita katselin jo kaupassa, lukot näyttivät Berkleyn Crosslockeilta ja leikarissa oli jyhkeänoloiset hitsatut renkaat. Ajattelin hommata taipuisaa tapsia, koska aion uittaa runsaasti muutakin kuin vain jerkkejä. Mutta jotenkin tuolla tapsipuolella tuntuu että tarjontaa on paljon, mutta aika vaikea on löytää mitään ihan ehdottoman ohittamatonta ja kompromissitonta ratkaisua. Tietysti sitä voisi jostain Fortress Predatorista ja irtona myytävistä Crosslockeista näperrellä omat tapsinsa, mutta en tiedä.. Nähtäväksi jää mihin ratkaisuun päädyn.
Laukkuongelma ratkesi itsestään. En edes ehtinyt Varustelekaan asti, kun tajusin että minullahan on omasta takaa käyttämätön musta olkalaukku runsailla taskuilla jossain jemmassa. Kaivoin sen kätköistä esiin, puhdistin pölyt, ja avot! Sisään hujahti kaksi medium-kokoista Patriotin boksia, toisessa koukut, viilat, jigipäät, tapsit, uistinrenkaat, painot yms pientarvikkeet, ja toisessa jigiarsenaali, sekä itse kalastuslaukun kuningas eli jättikokoinen Savage Gearin boksi pullollaan vaappua, lusikkaa, suspia ja jerkkiä. Sivutaskuihin mahtui sopivasti pihdit, vaaka ja muu tarpeellinen. Etupuolella on vieläpä kolme jykevää metallilenkkiä, joihin saa esimerkiksi karbiinihaa'alla näppärästi kamaa kiinni. Problem solved!
Perjantai-iltana riipaisin pari tölkkiä olutta ja katselin länsinaapurin haukikuninkaiden vääntämän Gäddfeber-nimisen kalastuspätkän. Leffassa ovat tositoimissa melko legendaariset jerkkipäälliköt, eli itsensä Torbjörn "Buster" Jensen, siis juurikin se kaveri jonka Buster Jerkin on suunnitellut, sekä Stefan "Trumman" Trumstedt, joka myöskin on jerkkihommissa suhteellisen laajalti tunnettu karpaasi. No, itse pätkähän on siis aivan järjetöntä meininkiä. Ukot repivät aivan mahdottomia petoja ylös toinen toisensa jälkeen kuin liukuhihnalta, ja meno on kaikin puolin kuin moukarihäkissä. Ihan älytön meno, tuota pätkää ei missään nimessä kannata missata jos sen jostain onnistuu käsiinsä haalimaan. Kovaa kalastuskuumetta se kyllä herättää, eli siitä ainoa varoituksen sana. Omalla vastuulla!
No, nämä jutut olivat tällä erää tässä, mutta laitetaan bonuksena vielä pari fotoa, joissa muutamia talven mittaan sopuhintaan tehtyjä löytöjä. Tässä siis ihan mitätön murto-osa siitä, mitä on tullut hamstrattua syksystä asti.. Viimeisen vuoden sisään kalavehkeisiin upotettua rahamäärää en viitsi laskea. Eipä siitä tiedosta mitäään hyötyä olisi kuitenkaan!
Niin tai näin, onneksi se toinen tuolta tilattu vauva-Busse olikin sitten ihan oikeaa mallia, eli 114E, Blue Chrome. Ihan helvetin hyvännäköinen pikkupatukka, niin kuin ovat oikeastaan nuo kaikki. Ja pirun hyvät Ownerin kemiallisesti teroitetut koukut. Hyvin harvassa uisteessa on defaulttina kovinkaan häävit koukut, mutta Baby Bustereissa asia on erittäinkin hyvin mallillaan.
Tässä taannoin muuten jotenkin heräsin tajuamaan myös sen, että onhan sitä perkele Strike Pro:lla olemassa myös Buster Jerk II, eli se 12-senttinen ja 37-grammainen kapula! Perkeles, sitähän nyt heittelee minun haukikepilläni ihan ilokseen! En ollut jotenkin ymmärtänyt sen olemassaoloa, luulin että on olemassa vain se alkuperäinen 15-senttinen/75-grammainen pötkäle. Ja kun sitten vielä Mekarolla oli noista kakkos-Bustereista ihan mukavat alennukset, niin pitihän sieltä sitten kaksi putikkaa tilata. Värikartta noissa oli aika rajallinen, mutta sain tänään kotiutettua nettikeskusteluissa jo melko legendaarisen maineen saaneen C41:sen, eli Skitmörtenin, eli siis paskasärjen, ja sitten vähän pienemmän maineen omaavan, mutta oikein nätin näköisen C76:den, eli Natural Perch-raitapuseron.
Olen tässä pitkin talvea naureskellut partaani eri nettifoorumien Buster-harrastajien intoa, joka tiettyjen kalamiesten osalta on ihan pelkkää keräilyä, ja hetkittäin on vähän kyseenalaista päätyvätkö nämä jerkit ikinä edes veteen. Mutta jotenkin sellainen pikkuinen kuume tässä on tarttunut itsellekin, vaikka tässä nyt on jo pienempää Busaa enemmän kuin riittävästi niin huomaan ajattelevani, että ehkä vielä tuo väri... ja sitten vielä tuo toinen... Ainakin C47 Thunderbird ja Orange Tiger olisivat sellaisia mitkä ajattelin vielä käydä Wobblerista hakemassa, ennen kuin toukokuinen mökkilomani koittaa. Ja tämän kauden päätavoitteena kun alunperin piti olla ottaa jigihommat haltuun! No, niin tämä jerkkitouhun kevyempi äärilaita kiilasi tähän hyvin vahvasti mukaan, ja eipä siinä mitään. Varmasti ehditään kyllä uittaa sekä jigiä että jerkkiä tällä kaudella ihan tarpeeksi. Ensin mainitulla koitetaan vokotella appuraa ja kuhaa, ja sitten kosiskellaan jänkäkoiraa noilla länsinaapurin kehittelemillä murkuloilla.
Pari sanaa muista välineistä. Nimittäin nyt kun on alkanut tulla tuota "raskaampaa sarjaa" (minun välineisiini suhteuttaen) mukaan uistinpakkiin, on alkanut mietityttää perukeosasto. Siiman suhteen ei ole huolta, Spiderwireni on 0,30mm / 18,7kg vetolujuudella, mutta tapsien, ja etenkin lukkojen kestävyys mietityttää. Tällä hetkellä minulla on paria eri tapsia varastossa, 30-senttisiä Patrioteja ja samanpituisia Kuusamon vaijeriperukkeita. Molemmat ovat ihan jytyä tavaraa, mutta nuo viehelukkojen kestävyydet mietityttävät. Etenkin noissa kuusamolaisissa nuo lukot arveluttavat minua, että siinä vaiheessa kun tuollainen 37-grammainen patukka lyödään siihen kiinni ja aletaan nakkelemaan, niin pysyvätkö ne kiinni? Tai varsinkin sitten kun se syvyyksien limaniska jysäyttää sen kalikan suuhunsa?
No, niinpä ostoslistalle on nyt ilmaantunut perukkeita. Titaani kiinnostaa, eniten siksi että noissa järeissä titaanitapseissa tuntuu olevan myös saman mittakaavan leikarit ja lukot. Patriotin titaaniperukkeita katselin jo kaupassa, lukot näyttivät Berkleyn Crosslockeilta ja leikarissa oli jyhkeänoloiset hitsatut renkaat. Ajattelin hommata taipuisaa tapsia, koska aion uittaa runsaasti muutakin kuin vain jerkkejä. Mutta jotenkin tuolla tapsipuolella tuntuu että tarjontaa on paljon, mutta aika vaikea on löytää mitään ihan ehdottoman ohittamatonta ja kompromissitonta ratkaisua. Tietysti sitä voisi jostain Fortress Predatorista ja irtona myytävistä Crosslockeista näperrellä omat tapsinsa, mutta en tiedä.. Nähtäväksi jää mihin ratkaisuun päädyn.
Laukkuongelma ratkesi itsestään. En edes ehtinyt Varustelekaan asti, kun tajusin että minullahan on omasta takaa käyttämätön musta olkalaukku runsailla taskuilla jossain jemmassa. Kaivoin sen kätköistä esiin, puhdistin pölyt, ja avot! Sisään hujahti kaksi medium-kokoista Patriotin boksia, toisessa koukut, viilat, jigipäät, tapsit, uistinrenkaat, painot yms pientarvikkeet, ja toisessa jigiarsenaali, sekä itse kalastuslaukun kuningas eli jättikokoinen Savage Gearin boksi pullollaan vaappua, lusikkaa, suspia ja jerkkiä. Sivutaskuihin mahtui sopivasti pihdit, vaaka ja muu tarpeellinen. Etupuolella on vieläpä kolme jykevää metallilenkkiä, joihin saa esimerkiksi karbiinihaa'alla näppärästi kamaa kiinni. Problem solved!
Perjantai-iltana riipaisin pari tölkkiä olutta ja katselin länsinaapurin haukikuninkaiden vääntämän Gäddfeber-nimisen kalastuspätkän. Leffassa ovat tositoimissa melko legendaariset jerkkipäälliköt, eli itsensä Torbjörn "Buster" Jensen, siis juurikin se kaveri jonka Buster Jerkin on suunnitellut, sekä Stefan "Trumman" Trumstedt, joka myöskin on jerkkihommissa suhteellisen laajalti tunnettu karpaasi. No, itse pätkähän on siis aivan järjetöntä meininkiä. Ukot repivät aivan mahdottomia petoja ylös toinen toisensa jälkeen kuin liukuhihnalta, ja meno on kaikin puolin kuin moukarihäkissä. Ihan älytön meno, tuota pätkää ei missään nimessä kannata missata jos sen jostain onnistuu käsiinsä haalimaan. Kovaa kalastuskuumetta se kyllä herättää, eli siitä ainoa varoituksen sana. Omalla vastuulla!
No, nämä jutut olivat tällä erää tässä, mutta laitetaan bonuksena vielä pari fotoa, joissa muutamia talven mittaan sopuhintaan tehtyjä löytöjä. Tässä siis ihan mitätön murto-osa siitä, mitä on tullut hamstrattua syksystä asti.. Viimeisen vuoden sisään kalavehkeisiin upotettua rahamäärää en viitsi laskea. Eipä siitä tiedosta mitäään hyötyä olisi kuitenkaan!
tiistai 16. maaliskuuta 2010
Kevät lähenee, pakki täyttyy
Talvi jatkuu jatkumistaan, ja kevättä odotellessa on viehepakki jatkanut täyttymistään. Aika ajoin löytää vieläkin mukavia tarjouksia, jotka ovat ns. ohittamattomia. Ja taashan tässä kävi niin. Mutta sitä ennen mainittakoon vastahankittu Kalamiehen pikkujättiläinen-kirja, joka on kyllä varsinainen kalaäijän raamattu. Suosittelen ihan ehdottomasti jokaiselle kalastusta harrastavalla tai kalastuksesta kiinnostuneelle, aivan huikea opus. Hintaa on suht runsaasti, mutta on otettava huomioon että järkäle on tosiaan tuollaisen vanhanaikaisen kuvitetun perheraamatun kokoinen, eli ei niinkään "pikku" jättiläinen kuin nimi antaa ymmärtää, vaan aivan helvetillinen kirjanmurikka. Jos tuota ei vielä hyllystä löydy, niin nyt ostoksille!
Tänä vuonna jigihommien lisäksi ajattelin tulevalla kaudella tutustua hieman jerkkaamiseen. Koska en halua satsata jerkkivehkeisiin heti kättelyssä, olen hommannut kevyempiä jerkkejä joita saa nakeltua jordaaniin normaaleilla haukivehkeilläkin. Erä-lehti hehkutti Strike Pro:n Baby Bustereita maasta taivaaseen joulukuun numerossaan, iso Busterhan on jo melkoinen käsite jerkkihommissa, mutta liian iso minun tarpeisiini. Niinpä Baby Bustereita on kotiutettu sitä mukaa kun on sopuhintaan löytynyt. Ensimmäiseni plokkasin venemessuilta, sen taisin aiemmin jo mainitakin. Kaikkiaan niitä on nyt neljä, firetiger, kromi, sini-kromi ja "hot pike"-haukipalttoo. Niillä lähdetään lypsämään räkäpuikkaria jonkasta, kovin odotuksin.
Kävin tuossa Honkkarissa pyörähtämässä, ja siellähän oli kärryllinen jerkkejä alessa. Kärryssä oli Salmoja ja jumalattoman isoja Savage Geareja. Ostin kymmensenttisen Salmo Sliderin, kun puoleen hintaan sai. Vähän on kyllä stydi vekotin, 46-grammaa on minun 15-40-grammaisen viehesuosituksen omaavalle haukikepilleni vähän liikaa, mutta kokeillaan nyt kuitenkin. Kun halvalla sai, perkeles! Sulo Vilén-ilmiö toistaa itseään. Näillä vehkeillä, plus kahdella Jerk-Itin pienellä Pike Slingerillä, lähdetään kokeilemaan jerkkien ihmeitä. Salmoa lukuunottamatta vehkeet ovat aika mallikkaan kokoisia, joten pienellä nykimisellä ja kelauitolla homman pitäisi toimia hienosti. Siis ainakin teoriassa.
Motonetissä käydessä löytyi sopuhintaan Bomberin 15A-pintamalli, kauniilla kuparinhohtovärityksellä, ja Luhr Jensen Krocodile-lusikka, hologrammipintaisena, 30-grammaisena ja kummallisella VMC:n SureSet-koukulla josta olen jonkun mainoksen joskus nähnyt. Kolmihaaraisessa koukussa on siis yksi isompi haara, joka ilmeisesti pitäisi markkinointimiesten mukaan tehostaa kalan tartutusta. En tosiasiassa tiedä onko tuosta oikein mitään iloa, mutta eiköhän se toimi siinä missä muutkin koukut, kunhan sen pitää terävänä.
Tuota tavaraa alkaa olla sen verran, että olen pähkäillyt pääni puhki sen suhteen, miten tuota kaikkea kannattaisi säilyttää ja kuljettaa. Tähän asti olen selvinnyt mökillä olevalla pikkupakilla ja pienellä vieherasialla. Nyt homma on posahtanut rukkasista sen verran, että käytännössä mulla on täysi Patriotin keskikokoinen vieherasia täynnä jigejä, ja sen lisäksi iso Savage Gearin jerkkirasia melko pullollaan lusikoita, jerkkejä, Stormin suspeja ja vaappuja. Lisäksi on tietysti erinäinen määrä kaikenlaista tarpeellista sälää, kalapihtiä, puntaria, leikareita, tapseja, koukkuja, kelojen varapuolat, timanttikovasin ja koukkukivi yms yms yms. Eli tavaraa on ns. helvetisti. Olen vähän miettinyt että hommaisin Varustelekasta jonkun armeijan ylijäämärepun sopuhintaan, joka sitten saisi toimittaa kalastusrepun virkaa. Siinä saisi kaiken tarpeellisen kulkemaan. Olen vähän tutustunut netissä valikoimaan, täytynee kipaista paikan päälle lauantaina tutkimaan veskoja livenä. Tämä on ainakin toistaiseksi paras idea, varsinainen viehelaukku eikä etenkään pakki tunnu minulle sopivalta ratkaisulta.
Tänä vuonna jigihommien lisäksi ajattelin tulevalla kaudella tutustua hieman jerkkaamiseen. Koska en halua satsata jerkkivehkeisiin heti kättelyssä, olen hommannut kevyempiä jerkkejä joita saa nakeltua jordaaniin normaaleilla haukivehkeilläkin. Erä-lehti hehkutti Strike Pro:n Baby Bustereita maasta taivaaseen joulukuun numerossaan, iso Busterhan on jo melkoinen käsite jerkkihommissa, mutta liian iso minun tarpeisiini. Niinpä Baby Bustereita on kotiutettu sitä mukaa kun on sopuhintaan löytynyt. Ensimmäiseni plokkasin venemessuilta, sen taisin aiemmin jo mainitakin. Kaikkiaan niitä on nyt neljä, firetiger, kromi, sini-kromi ja "hot pike"-haukipalttoo. Niillä lähdetään lypsämään räkäpuikkaria jonkasta, kovin odotuksin.
Kävin tuossa Honkkarissa pyörähtämässä, ja siellähän oli kärryllinen jerkkejä alessa. Kärryssä oli Salmoja ja jumalattoman isoja Savage Geareja. Ostin kymmensenttisen Salmo Sliderin, kun puoleen hintaan sai. Vähän on kyllä stydi vekotin, 46-grammaa on minun 15-40-grammaisen viehesuosituksen omaavalle haukikepilleni vähän liikaa, mutta kokeillaan nyt kuitenkin. Kun halvalla sai, perkeles! Sulo Vilén-ilmiö toistaa itseään. Näillä vehkeillä, plus kahdella Jerk-Itin pienellä Pike Slingerillä, lähdetään kokeilemaan jerkkien ihmeitä. Salmoa lukuunottamatta vehkeet ovat aika mallikkaan kokoisia, joten pienellä nykimisellä ja kelauitolla homman pitäisi toimia hienosti. Siis ainakin teoriassa.
Motonetissä käydessä löytyi sopuhintaan Bomberin 15A-pintamalli, kauniilla kuparinhohtovärityksellä, ja Luhr Jensen Krocodile-lusikka, hologrammipintaisena, 30-grammaisena ja kummallisella VMC:n SureSet-koukulla josta olen jonkun mainoksen joskus nähnyt. Kolmihaaraisessa koukussa on siis yksi isompi haara, joka ilmeisesti pitäisi markkinointimiesten mukaan tehostaa kalan tartutusta. En tosiasiassa tiedä onko tuosta oikein mitään iloa, mutta eiköhän se toimi siinä missä muutkin koukut, kunhan sen pitää terävänä.
Tuota tavaraa alkaa olla sen verran, että olen pähkäillyt pääni puhki sen suhteen, miten tuota kaikkea kannattaisi säilyttää ja kuljettaa. Tähän asti olen selvinnyt mökillä olevalla pikkupakilla ja pienellä vieherasialla. Nyt homma on posahtanut rukkasista sen verran, että käytännössä mulla on täysi Patriotin keskikokoinen vieherasia täynnä jigejä, ja sen lisäksi iso Savage Gearin jerkkirasia melko pullollaan lusikoita, jerkkejä, Stormin suspeja ja vaappuja. Lisäksi on tietysti erinäinen määrä kaikenlaista tarpeellista sälää, kalapihtiä, puntaria, leikareita, tapseja, koukkuja, kelojen varapuolat, timanttikovasin ja koukkukivi yms yms yms. Eli tavaraa on ns. helvetisti. Olen vähän miettinyt että hommaisin Varustelekasta jonkun armeijan ylijäämärepun sopuhintaan, joka sitten saisi toimittaa kalastusrepun virkaa. Siinä saisi kaiken tarpeellisen kulkemaan. Olen vähän tutustunut netissä valikoimaan, täytynee kipaista paikan päälle lauantaina tutkimaan veskoja livenä. Tämä on ainakin toistaiseksi paras idea, varsinainen viehelaukku eikä etenkään pakki tunnu minulle sopivalta ratkaisulta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
